Tutkan avauspäivänä 19.4. Likivihreät-sarjassa kyytiä sai lastenkirjaklassikko Katto-Kassinen:
"Kun Katto-Kassisen maailmaan tutustuu kakskytplus-vuotiaana, ei voi olla tuntematta aggressiota. Kassinen on ärsyttävän itsevarma, piittaamaton ja omahyväinen, petkuttava sika!
Lapsena olemme varmasti kaikki rakastaneet Astrid Lindgrenin tarinoita. Meidän perheen automatkoilla Eemeli-satukasetti paloi puhki. Katto-Kassiseen en kuitenkaan syttynyt. Tarina oli mielestäni lapsellinen ja ärsyttävä. Mikä nyt meni Lindgrenin kanssa vikaan? Olenko ihan tosissaan jo niin vanha tosikko, että en enää ymmärrä lapsille suunnattuja tarinoita?
Suurin pettymys oli se, etten löytänyt Kassisesta mitään suuria viisauksia, joita esimerkiksi Muumi-kirjat ovat pullollaan. Päinvastoin, Kassinen vain touhusi ympäriinsä rikkoen Pikkuveljen hienon höyrykoneen ja tehden tämän lakanaan reikiä. Lopuksi hän vielä söi lasten Karamellit. ”Se on maallista, ei sitä kannata surra”, kuittasi hän joka kerta.
Minusta ei tosiaan tullut Kassis-fania, mutta olen silti sitä meiltä, että Katto-Kassinen oli kirjassa ihan oikeasti olemassa. Se ei suinkaan ollut Pikkuveljen mielikuvituksen tuotetta, niin kuin olet varmaan myös kuullut väitettävän. Koska otahan nyt järki käteen: miksi kukaan tahtoisi kuvitella itselleen niin ikävän ystävän?
Katto-Kassinen -kirjan parasta antia oli kukkelimukkeli-lääke, joka tehdään suklaasta, karamelleista ja kakunmuruista. Sillä Pikkuveli paransi kieron Katto-Kassisen kuumeesta, jota tällä ei edes ollut. Kassinen vain teeskenteli sairasta saadakseen pikkuveljeltä hoivaa, rahaa ja herkkuja.
Kukkelimukkeli-lääkkeen reseptin aion kuitenkin kopioida reseptikirjaani pahan päivän varalle. Jos maailma oikein keljuttaa, niin se kyllä varmasti paranee kukkelimukkeli-herkulla, eikun siis lääkkeellä.
”Maailman paras” Katto-Kassinen on kaikkien niiden omahyväisten ihmisten kuva, joiden kanssa ei tahdo olla missään tekemisissä. Siksi on tavallaan ihan hienoa, että on olemassa kirja Katto-Kassinen. Kun oikein pännii, voi käydä lainaamassa kirjastosta Katto-Kassisen, ja vaikka vähän paiskoa sitä pitkin seiniä. Koska kirjat ovat maallista, ei niitä kannata surra. Silloin voi jättää oikeat ihmiset rauhaan ja ehkä tehdä varmuuden vuoksi kirjastotädeille vähän kukkelimukkeli-lääkettä."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti